motivaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
motivaatio (3)
- (psykologia) yksilöä ajava sisäinen voima; se, että halu muuttuu tahdoksi
- Opiskelijalla ei ollut riittävästi motivaatiota tehtävän tekemiseen.
- Motivaatiota Virpillä onkin riittänyt.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | motivaatio | motivaatiot |
genetiivi | motivaation | motivaatioiden motivaatioitten |
partitiivi | motivaatiota | motivaatioita |
akkusatiivi | motivaatio; motivaation |
motivaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | motivaatiossa | motivaatioissa |
elatiivi | motivaatiosta | motivaatioista |
illatiivi | motivaatioon | motivaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | motivaatiolla | motivaatioilla |
ablatiivi | motivaatiolta | motivaatioilta |
allatiivi | motivaatiolle | motivaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | motivaationa | motivaatioina |
translatiivi | motivaatioksi | motivaatioiksi |
abessiivi | motivaatiotta | motivaatioitta |
instruktiivi | – | motivaatioin |
komitatiivi | – | motivaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | motivaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. yksilöä ajava sisäinen voima
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- motivaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- motivaatio Tieteen termipankissa