molotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

molotus (39)

  1. molottaminen; äänekäs puhe
    Täällä Helsingissä nämä rättipää ämmät kälättää huutamalla niihin kännyköihin kaiken aikaa – –. Hirveetä molotusta kaiken aikaa, metroissa, busseissa, ratikoissa, junissa, kaupoissa, ihan kaikkialla missä nämä liikkuu, jopa kirjastoissa! (iltalehti.fi, keskustelufoorumi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmolot̪us/
  • tavutus: mo‧lo‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi molotus molotukset
genetiivi molotuksen molotusten
molotuksien
partitiivi molotusta molotuksia
akkusatiivi molotus;
molotuksen
molotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi molotuksessa molotuksissa
elatiivi molotuksesta molotuksista
illatiivi molotukseen molotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi molotuksella molotuksilla
ablatiivi molotukselta molotuksilta
allatiivi molotukselle molotuksille
muut sijamuodot
essiivi molotuksena molotuksina
translatiivi molotukseksi molotuksiksi
abessiivi molotuksetta molotuksitta
instruktiivi molotuksin
komitatiivi molotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo molotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
molotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä molottaa (molot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • molotus Kielitoimiston sanakirjassa