äänekäs

Suomi

Adjektiivi

äänekäs (41-A) (komparatiivi äänekkäämpi, superlatiivi äänekkäin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka aiheuttaa tai josta aiheutuu voimakasta ääntä, tai hälyä, kovaääninen

   Joskus lammas on äänekäs määkijä.

   Pahojen henkien karkottamiseksi järjestetyt uudenvuoden äänekkäät ilotulitukset kiusaavat erityisesti koiria.

   Naapurien äänekäs mekastus valvotti.

2. (kuvaannollisesti) kantojaan voimakkaasti esilletuova

   uudistuksen hylkäämistä vaatii äänekäs oppositio.

Ääntäminen

• IPA: /ˈæːnekæs/
• tavutus: ää‧ne‧käs

Etymologia

substantiivi ääni (vokaalivartalo ääne-) + johdin -käs

Käännökset

1. sellainen, joka aiheuttaa tai josta aiheutuu voimakasta ääntä, tai hälyä, kovaääninen

englanti: noisy, loud ruotsi: högljudd

saksa: laut viro: häälekas, valjuhäälne, vali

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• hiljainen, äänetön

Johdokset

• adverbit: äänekkäästi
• substantiivit: äänekkyys

Aiheesta muualla

• äänekäs Kielitoimiston sanakirjassa