Siirry sisältöön

modus

Wikisanakirjasta
Katso myös: Modus

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

modus (39)

  1. (kielitiede) tapaluokka
  2. (musiikki) sävellyksen pohjana käytetty asteikko, moodi

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmodus/
  • tavutus: mo‧dus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi modus modukset
genetiivi moduksen modusten
moduksien
partitiivi modusta moduksia
akkusatiivi modus;
moduksen
modukset
sisäpaikallissijat
inessiivi moduksessa moduksissa
elatiivi moduksesta moduksista
illatiivi modukseen moduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi moduksella moduksilla
ablatiivi modukselta moduksilta
allatiivi modukselle moduksille
muut sijamuodot
essiivi moduksena moduksina
translatiivi modukseksi moduksiksi
abessiivi moduksetta moduksitta
instruktiivi moduksin
komitatiivi moduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo modukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
modus-

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • modus Kielitoimiston sanakirjassa
  • modus Tieteen termipankissa

Latina

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiivimodusmodī
akkusatiivimodummodōs
genetiivimodīmodōrum
datiivimodōmodīs
ablatiivimodōmodīs

modus m. (2)

  1. mitta, mittapuu
  2. sääntö, ohje
  3. tapa