miniä
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]miniä (12)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈminiæ/
- tavutus: mi‧ni‧ä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miniä | miniät |
| genetiivi | miniän | miniöiden miniöitten (miniäin) |
| partitiivi | miniää | miniöitä |
| akkusatiivi | miniä; miniän |
miniät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miniässä | miniöissä |
| elatiivi | miniästä | miniöistä |
| illatiivi | miniään | miniöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miniällä | miniöillä |
| ablatiivi | miniältä | miniöiltä |
| allatiivi | miniälle | miniöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miniänä | miniöinä |
| translatiivi | miniäksi | miniöiksi |
| abessiivi | miniättä | miniöittä |
| instruktiivi | – | miniöin |
| komitatiivi | – | miniöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | miniä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. oman lapsen vaimo
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- miniä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]miniä
- yksikön partitiivimuoto sanasta mini
Substantiivi
[muokkaa]miniä
- (psykologia, filosofia) monikon partitiivimuoto sanasta minä
- Heidän teorioissaan lähdetään olettamuksesta, jonka mukaan henkilöllä voi olla useitakin miniä.