marmatus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

marmatus (39)

  1. marmattaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑrmɑt̪us/
  • tavutus: mar‧ma‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi marmatus marmatukset
genetiivi marmatuksen marmatusten
marmatuksien
partitiivi marmatusta marmatuksia
akkusatiivi marmatus;
marmatuksen
marmatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi marmatuksessa marmatuksissa
elatiivi marmatuksesta marmatuksista
illatiivi marmatukseen marmatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi marmatuksella marmatuksilla
ablatiivi marmatukselta marmatuksilta
allatiivi marmatukselle marmatuksille
muut sijamuodot
essiivi marmatuksena marmatuksina
translatiivi marmatukseksi marmatuksiksi
abessiivi marmatuksetta marmatuksitta
instruktiivi marmatuksin
komitatiivi marmatuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo marmatukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
marmatus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä marmattaa (marmat- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]