mania

Wikisanakirjasta
Katso myös: manía
Wikipedia
Katso artikkeli Mania Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Mania

Substantiivi[muokkaa]

mania (12)[1]

  1. mielialahäiriö, jossa mieliala on epänormaalisti ja pitkäaikaisesti kohonnut ja kiihtynyt
    Tässä saattaa olla kyseessä tämän tyypin mania.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑniɑ/
  • tavutus: ma‧ni‧a

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mania maniat
genetiivi manian manioiden
manioitten
(maniain)
partitiivi maniaa manioita
akkusatiivi mania;
manian
maniat
sisäpaikallissijat
inessiivi maniassa manioissa
elatiivi maniasta manioista
illatiivi maniaan manioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manialla manioilla
ablatiivi manialta manioilta
allatiivi manialle manioille
muut sijamuodot
essiivi maniana manioina
translatiivi maniaksi manioiksi
abessiivi maniatta manioitta
instruktiivi manioin
komitatiivi manioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mania-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mania Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

mania

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta mani
    Jätkällä on mania!

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mania (monikko manias)

  1. mania

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12