maku

Suomi

Substantiivi

maku (1-D)

1. ruoan tiettyjen kemikaalien aiheuttama ärsyke, joka aistitaan makuaistilla
2. esteettinen mieltymys vaatteiden, ruoan tai muun vastaavan suhteen

   Moraalikäsitykset vaikuttavat esteettiseen makuun.

3. (kuvaannollisesti) mielekkyys

   Tuomaripelin vuoksi kilpailusta meni maku.

4. (kuvaannollisesti) vaikutelma

   Tuomaripelin vuoksi kilpailusta jäi paha maku suuhun. = jäi huono vaikutelma

   Pörssissä välipäivän makua (taloussanomat)

5. (kuvaannollisesti) arvostelukyky

   Itse teksti on värikästä, äärimmäisen provosoivaa ja ehkä myös huonoa makua osoittavaa kieltä.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	maku	maut
genetiivi	maun	makujen (makuin)
partitiivi	makua	makuja
akkusatiivi	maku; maun	maut
Sisäpaikallissijat
inessiivi	maussa	mauissa
elatiivi	mausta	mauista
illatiivi	makuun	makuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	maulla	mauilla
ablatiivi	maulta	mauilta
allatiivi	maulle	mauille
Muut
essiivi	makuna	makuina
translatiivi	mauksi	mauiksi
abessiivi	mautta	mauitta
instruktiivi	–	mauin
komitatiivi	–	makuine- + omistusliite

Käännökset

1. ruoan tiettyjen kemikaalien aiheuttama ärsyke, joka aistitaan makuaistilla

englanti: taste

2. mieltymys

englanti: taste, flavour ruotsi: smak

saksa: Geschmack m. venäjä: вкус

Liittyvät sanat

esimaku, jälkimaku, makuaine, makuaisti, makuaistimus, makuasia, makuhaitta, makuhermo, makunystyrä, makupala, makureseptori, makusilmu, makustella, makusuunta, makutottumus, makutuomari, makuvirhe, makuvivahde, sivumaku

Johdokset

• verbit: maustaa, maustua
• adjektiivit: makuinen, maukas, mauton

Idiomit

• päästä jnk. makuun – alkaa nauttia jostain
  • päästä viinan makuun
  • päästä vallan makuun

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus: maku