Siirry sisältöön

mahti

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

mahti (5-F)

  1. valta
  2. kyky

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmɑht̪i/
  • tavutus: mah‧ti

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mahti mahdit
genetiivi mahdin mahtien
(mahtein)
partitiivi mahtia mahteja
akkusatiivi mahti;
mahdin
mahdit
sisäpaikallissijat
inessiivi mahdissa mahdeissa
elatiivi mahdista mahdeista
illatiivi mahtiin mahteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mahdilla mahdeilla
ablatiivi mahdilta mahdeilta
allatiivi mahdille mahdeille
muut sijamuodot
essiivi mahtina mahteina
translatiivi mahdiksi mahdeiksi
abessiivi mahditta mahdeitta
instruktiivi mahdein
komitatiivi mahteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mahdi-
vahva vartalo mahti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • germaanisen kantakielen sanasta *mahtiz; vrt. ruotsin sana makt, saksan sana Macht ja englannin sana might

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

mahtiasema, mahtihenkilö, mahtijalokotka, mahtikeino, mahtikäsky, mahtimies, mahtipuolue, mahtisana, mahtisuku, mahtitekijä, mahtivalta, mahtivoima, merimahti, sotilasmahti, talousmahti, valtiomahti

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • mahti Kielitoimiston sanakirjassa
  • mahti Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 409 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa