luutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]luutuminen
- luun kasvaminen umpeen sen murruttua tai katkettua
- (puhekieltä) kyllästyminen johonkin
- Mä olen ihan luutunut opiskeluun.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luutuminen | luutumiset |
| genetiivi | luutumisen | luutumisten luutumisien |
| partitiivi | luutumista | luutumisia |
| akkusatiivi | luutuminen; luutumisen |
luutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luutumisessa | luutumisissa |
| elatiivi | luutumisesta | luutumisista |
| illatiivi | luutumiseen | luutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luutumisella | luutumisilla |
| ablatiivi | luutumiselta | luutumisilta |
| allatiivi | luutumiselle | luutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luutumisena (luutumisna) |
luutumisina |
| translatiivi | luutumiseksi | luutumisiksi |
| abessiivi | luutumisetta | luutumisitta |
| instruktiivi | – | luutumisin |
| komitatiivi | – | luutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luutumis- | |