luutua

Suomi

Verbi

luutua (52-F) (taivutus[luo])

1. kasvaa luuksi, kasvaa yhteen luuna, parantua (luusta puhuttaessa)
2. (kuvaannollisesti) olla kaavoihinsa kangistunut, stereotyyppinen, jäykkä, vanhoillisen muuttumaton

   luutuneet käsitykset vähemmistöistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːt̪uɑˣ/
• tavutus: luu‧tu‧a

Etymologia

• substantiivi luu (vartalo luu- + pääte -tua)

Käännökset

1. kasvaa luuksi

turkki: kemikleşmek

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: luutuminen

Aiheesta muualla

• luutua Kielitoimiston sanakirjassa