luumen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]luumen (6)
- (fysiikka) valovirran SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus lm)
- (anatomia) putkimaisen elimen sisäosan aukko, ontelo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈluːmen/
- tavutus: luu‧men
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luumen | luumenit |
| genetiivi | luumenin | luumenien luumeneiden luumeneitten |
| partitiivi | luumenia | luumeneita luumeneja |
| akkusatiivi | luumen; luumenin |
luumenit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luumenissa | luumeneissa |
| elatiivi | luumenista | luumeneista |
| illatiivi | luumeniin | luumeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luumenilla | luumeneilla |
| ablatiivi | luumenilta | luumeneilta |
| allatiivi | luumenille | luumeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luumenina | luumeneina |
| translatiivi | luumeniksi | luumeneiksi |
| abessiivi | luumenitta | luumeneitta |
| instruktiivi | – | luumenein |
| komitatiivi | – | luumeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luumeni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |