lumen

Suomi

lumen (6)

(anatomia) ontelo (putkimaisen elimen sisällä)
Sikiökehityksen häiriö, jonka seurauksena pohjukaissuolen lumen puuttuu. (terveyskirjasto.fi)

lumenia tukkiva tuumori aiheuttaa tukoksen ja edelleen sekundaarisesti joko suolistovuodon tai iskemian.
(fysiikka) luumen

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lumeni	lumenit
genetiivi	lumenin	lumenien lumeneiden lumeneitten
partitiivi	lumenia	lumeneita lumeneja
akkusatiivi	lumeni; lumenin	lumenit
sisäpaikallissijat
inessiivi	lumenissa	lumeneissa
elatiivi	lumenista	lumeneista
illatiivi	lumeniin	lumeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lumenilla	lumeneilla
ablatiivi	lumenilta	lumeneilta
allatiivi	lumenille	lumeneille
muut sijamuodot
essiivi	lumenina	lumeneina
translatiivi	lumeniksi	lumeneiksi
abessiivi	lumenitta	lumeneitta
instruktiivi	–	lumenein
komitatiivi	–	lumeneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lumeni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. ontelo putkimaisen elimen sisällä

2. valovirran yksikkö

Ks. luumen

lumen (monikko lumens)

lumen m. (monikko lumens[luo])

lumen (taipumaton) (ett-sukuinen)