lumen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lumen (6)

  1. (anatomia) ontelo (putkimaisen elimen sisällä)
    Sikiökehityksen häiriö, jonka seurauksena pohjukaissuolen lumen puuttuu. (terveyskirjasto.fi)
    lumenia tukkiva tuumori aiheuttaa tukoksen ja edelleen sekundaarisesti joko suolistovuodon tai iskemian.
  2. (fysiikka) luumen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluːmen/
  • tavutus: lu‧men

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lumeni lumenit
genetiivi lumenin lumenien
lumeneiden
lumeneitten
partitiivi lumenia lumeneita
lumeneja
akkusatiivi lumeni;
lumenin
lumenit
sisäpaikallissijat
inessiivi lumenissa lumeneissa
elatiivi lumenista lumeneista
illatiivi lumeniin lumeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lumenilla lumeneilla
ablatiivi lumenilta lumeneilta
allatiivi lumenille lumeneille
muut sijamuodot
essiivi lumenina lumeneina
translatiivi lumeniksi lumeneiksi
abessiivi lumenitta lumeneitta
instruktiivi lumenein
komitatiivi lumeneine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lumen (monikko lumens)

  1. (fysiikka) luumen
  2. (anatomia) ontelo (putkimaisen elimen sisällä)

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lumen m. (monikko lumens)

  1. (fysiikka) luumen
  2. (anatomia) ontelo (putkimaisen elimen sisällä)

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lumen

  1. (fysiikka) luumen