lutkutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lutkutus (39)

  1. lutkuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlut̪kut̪us/
  • tavutus: lut‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lutkutus lutkutukset
genetiivi lutkutuksen lutkutusten
lutkutuksien
partitiivi lutkutusta lutkutuksia
akkusatiivi lutkutus;
lutkutuksen
lutkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lutkutuksessa lutkutuksissa
elatiivi lutkutuksesta lutkutuksista
illatiivi lutkutukseen lutkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lutkutuksella lutkutuksilla
ablatiivi lutkutukselta lutkutuksilta
allatiivi lutkutukselle lutkutuksille
muut sijamuodot
essiivi lutkutuksena lutkutuksina
translatiivi lutkutukseksi lutkutuksiksi
abessiivi lutkutuksetta lutkutuksitta
instruktiivi lutkutuksin
komitatiivi lutkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lutkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lutkutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä lutkuttaa (lutkut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]