luonnonlaki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luonnonlaki (5-D)[1]

  1. luonnon ilmiöden säännönmukaisuuden ilmentymä ja sellaisen kuvaus
    Monet fysiikan lait niitä kuvaavine lausekkeineen ovat kehittyneet luonnon lakeja ja niiden riippuvuussuhteita tarkkailemalla.
    Luonnonlaki on luonnossa havaittu säännönmukaisuus.
    Neuvostoliitossa taloussuunnitelmat toteutuivat luonnonlain varmuudella (yle.fi)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luonnonlaki luonnonlait
genetiivi luonnonlain luonnonlakien
partitiivi luonnonlakia luonnonlakeja
akkusatiivi luonnonlaki;
luonnonlain
luonnonlait
sisäpaikallissijat
inessiivi luonnonlaissa luonnonlaeissa
elatiivi luonnonlaista luonnonlaeista
illatiivi luonnonlakiin luonnonlakeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luonnonlailla luonnonlaeilla
ablatiivi luonnonlailta luonnonlaeilta
allatiivi luonnonlaille luonnonlaeille
muut sijamuodot
essiivi luonnonlakina luonnonlakeina
translatiivi luonnonlaiksi luonnonlaeiksi
abessiivi luonnonlaitta luonnonlaeitta
instruktiivi luonnonlaein
komitatiivi luonnonlakeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana osista luonto (genetiivi) ja laki; Hemminki Maskulaisen käyttöön ottama uudissana[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-D
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.