luonto
Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]
- maapallolla kaikki, mikä ei ole ihmisen rakentamaa tai järjestelemää
- (arkikieltä) luonne
- Mulla on semmonen luonto, että perään en anna.
- (mytologia) suojelushaltija
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluo̯nt̪o/, [ˈlʷuo̞n̪t̪o̞]
- tavutus: luon‧to
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luonto | luonnot |
genetiivi | luonnon | luontojen |
partitiivi | luontoa | luontoja |
akkusatiivi | luonto; luonnon |
luonnot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luonnossa | luonnoissa |
elatiivi | luonnosta | luonnoista |
illatiivi | luontoon | luontoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luonnolla | luonnoilla |
ablatiivi | luonnolta | luonnoilta |
allatiivi | luonnolle | luonnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luontona | luontoina |
translatiivi | luonnoksi | luonnoiksi |
abessiivi | luonnotta | luonnoitta |
instruktiivi | – | luonnoin |
komitatiivi | – | luontoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | luonno- | |
vahva vartalo | luonto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä luoda (luo- + -nto)[1]
Käännökset[muokkaa]
Ks. luonne |
Liittyvät sanat[muokkaa]
- ekologia
- luonne
- luonnokas
- luonnostaan
- luontainen, luonnonvarainen
- luonnollisesti
- luonnollistaa
- luonnontilainen
- luonnonvarainen
- luonnotar
- luonnokas
- luontua
- ympäristö
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: luonnollinen, luonnoton, luonteva, luontoinen
Yhdyssanat[muokkaa]
ihmisluonto, luonnonaarre, luonnonaihe, luonnonaine, luonnonalue, luonnonannin, luonnonasfaltti, luonnonaste, luonnonedellytys, luonnonelinkeino, luonnonelämys, luonnonelämä, luonnonesine, luonnoneste, luonnonetu, luonnonfilosofi, luonnonfilosofia, luonnonhaaveilu, luonnonhaltija, luonnonharmaa, luonnonharrastus, luonnonhartsi, luonnonhavainto, luonnonheinä, luonnonhistoria, luonnonhius, luonnonihme, luonnonilmiö, luonnonjogurtti, luonnonjärjestys, luonnonjää, luonnonkaasu, luonnonkansa, luonnonkasvi, luonnonkatastrofi, luonnonkierto, luonnonkihara, luonnonkivi, luonnonkosmetiikka, luonnonkuitu, luonnonkukka, luonnonkumi, luonnonkylvö, luonnonlahja, luonnonlaidun, luonnonlaki, luonnonlanta, luonnonlapsi, luonnonlyriikka, luonnonlyyrikko, luonnonlääke, luonnonlääkintä, luonnonmenetelmä, luonnonmetsä, luonnonmullistus, luonnonmuodostuma, luonnonniitty, luonnonnurmi, luonnonoikeus, luonnonoikku, luonnonoppi, luonnonpalvonta, luonnonpuisto, luonnonraikas, luonnonraiskaus, luonnonrakkaus, luonnonrauha, luonnonravinto, luonnonrikkaus, luonnonsatama, luonnonsiemennys, luonnonsilkki, luonnonsuoli, luonnonsäästiö, luonnontaiteilija, luonnontalous, luonnontapahtuma, luonnontiede, luonnontieto, luonnontila, luonnontuote, luonnonuskonto, luonnonvaisto, luonnonvalinta, luonnonvalo, luonnonvara, luonnonvarasto, luonnonvoima, luonnonväri, luonnonväärä, luonnonystävä, luonnonääni, luontoaihe, luontoaktivisti, luontoelokuva, luontoemo, luontofilmi, luontohavainto, luontokappale, luontokato, luontokerho, luontokuva, luontopolku, luontoretki, luontoäiti, lähiluonto, metsäluonto, saaristoluonto
Idiomit[muokkaa]
- luonto kutsuu tuntea tarvetta ulostaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luonto Kielitoimiston sanakirjassa
- luonto Tieteen termipankissa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Luonne ja luonto. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.