luonto

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Luonto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Luonto

Substantiivi[muokkaa]

luonto (1-J)

  1. maapallolla kaikki, mikä ei ole ihmisen rakentamaa tai järjestelemää
  2. (arkikieltä) luonne
    Mulla on semmonen luonto, että perään en anna.
  3. (mytologia) suojelushaltija

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluo̯nt̪o/, [ˈlʷuo̞n̪t̪o̞]
  • tavutus: luon‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luonto luonnot
genetiivi luonnon luontojen
partitiivi luontoa luontoja
akkusatiivi luonto;
luonnon
luonnot
sisäpaikallissijat
inessiivi luonnossa luonnoissa
elatiivi luonnosta luonnoista
illatiivi luontoon luontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luonnolla luonnoilla
ablatiivi luonnolta luonnoilta
allatiivi luonnolle luonnoille
muut sijamuodot
essiivi luontona luontoina
translatiivi luonnoksi luonnoiksi
abessiivi luonnotta luonnoitta
instruktiivi luonnoin
komitatiivi luontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luonno-
vahva vartalo luonto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä luoda (luo- + -nto)[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ihmisluonto, luonnonaarre, luonnonaihe, luonnonaine, luonnonalue, luonnonannin, luonnonasfaltti, luonnonaste, luonnonedellytys, luonnonelinkeino, luonnonelämys, luonnonelämä, luonnonesine, luonnoneste, luonnonetu, luonnonfilosofi, luonnonfilosofia, luonnonhaaveilu, luonnonhaltija, luonnonharmaa, luonnonharrastus, luonnonhartsi, luonnonhavainto, luonnonheinä, luonnonhistoria, luonnonhius, luonnonihme, luonnonilmiö, luonnonjogurtti, luonnonjärjestys, luonnonjää, luonnonkaasu, luonnonkansa, luonnonkasvi, luonnonkatastrofi, luonnonkierto, luonnonkihara, luonnonkivi, luonnonkosmetiikka, luonnonkuitu, luonnonkukka, luonnonkumi, luonnonkylvö, luonnonlahja, luonnonlaidun, luonnonlaki, luonnonlanta, luonnonlapsi, luonnonlyriikka, luonnonlyyrikko, luonnonlääke, luonnonlääkintä, luonnonmenetelmä, luonnonmetsä, luonnonmullistus, luonnonmuodostuma, luonnonniitty, luonnonnurmi, luonnonoikeus, luonnonoikku, luonnonoppi, luonnonpalvonta, luonnonpuisto, luonnonraikas, luonnonraiskaus, luonnonrakkaus, luonnonrauha, luonnonravinto, luonnonrikkaus, luonnonsatama, luonnonsiemennys, luonnonsilkki, luonnonsuoli, luonnonsäästiö, luonnontaiteilija, luonnontalous, luonnontapahtuma, luonnontiede, luonnontieto, luonnontila, luonnontuote, luonnontöpö, luonnonuskonto, luonnonvaisto, luonnonvalinta, luonnonvalo, luonnonvara, luonnonvarasto, luonnonvoima, luonnonväri, luonnonväärä, luonnonystävä, luonnonääni, luontoaihe, luontoaktivisti, luontoelokuva, luontoemo, luontofilmi, luontohavainto, luontokappale, luontokato, luontokerho, luontokuva, luontopolku, luontoretki, luontoäiti, lähiluonto, metsäluonto, saaristoluonto

Idiomit[muokkaa]

  • luonto kutsuu tuntea tarvetta ulostaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luonto Kielitoimiston sanakirjassa
  • luonto Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Luonne ja luonto. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.