luoko
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- (vanhahtava) kasa, jossa heinä on niitettynä maassa (kuivumassa)
- Heinät ovat luo’olla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈluo̯ko/
- tavutus: luo‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luoko | luo’ot |
| genetiivi | luo’on | luokojen |
| partitiivi | luokoa | luokoja |
| akkusatiivi | luoko; luo’on |
luo’ot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luo’ossa | luo’oissa |
| elatiivi | luo’osta | luo’oista |
| illatiivi | luokoon | luokoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luo’olla | luo’oilla |
| ablatiivi | luo’olta | luo’oilta |
| allatiivi | luo’olle | luo’oille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luokona | luokoina |
| translatiivi | luo’oksi | luo’oiksi |
| abessiivi | luo’otta | luo’oitta |
| instruktiivi | – | luo’oin |
| komitatiivi | – | luokoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luo’o- | |
| vahva vartalo | luoko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- luoko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.