lukko

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Lukko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Oven lukon heloitettu avaimenreikä

lukko (1-A)

  1. ovessa oleva laite tai mekanismi, joka estää pääsyn johonkin ilman avainta tai muuta keinoa avata ovi
  2. tuliaseen osa, joka sulkee patruunan lukkopesään
  3. piilukko
  4. (urheilu) kamppailulajien ote jolla vastapuolen ruumiinosa sidotaan liikkumattomaksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlukːo/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lukko lukot
genetiivi lukon lukkojen
partitiivi lukkoa lukkoja
akkusatiivi lukko;
lukon
lukot
sisäpaikallissijat
inessiivi lukossa lukoissa
elatiivi lukosta lukoista
illatiivi lukkoon lukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lukolla lukoilla
ablatiivi lukolta lukoilta
allatiivi lukolle lukoille
muut sijamuodot
essiivi lukkona lukkoina
translatiivi lukoksi lukoiksi
abessiivi lukotta lukoitta
instruktiivi lukoin
komitatiivi lukkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aikalukko, hajulukko, hakalukko, ilmalukko, infrapunalukko, irtolukko, jalkalukko, käsilukko, käsivarsilukko, ketjulukko, kiväärinlukko, korttilukko, lapsilukko, leukalukko, lukkolaite, lukkoliitos, lukkoneula, lukkopesä, lukkoperä, lukkopihdit, lukkoseppä, lukkosula, lukkoutua, lukonkieli, munalukko, nestelukko, numerolukko, ohjauslukko, piilukko, rattilukko, riippulukko, sähkölukko, takalukkoon, takalukossa, turvalukko, uppolukko, varmuuslukko, vesilukko, virtalukko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lukko Kielitoimiston sanakirjassa