ote

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ote (48-C)

  1. tarttuminen, kiinni pitäminen
  2. menettelytapa
    käyttää kovia otteita
  3. dokumentista tai tietokannasta otettu osan jäljennös
    ote talonkirjasta
    tiliote
  4. kerta
    joutui pariinkin otteeseen kuultavaksi asiasta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈo̞t̪e̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ote otteet
genetiivi otteen otteiden
otteitten
partitiivi otetta otteita
akkusatiivi ote; otteen otteet
Sisäpaikallissijat
inessiivi otteessa otteissa
elatiivi otteesta otteista
illatiivi otteeseen otteisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi otteella otteilla
ablatiivi otteelta otteilta
allatiivi otteelle otteille
Muut
essiivi otteena otteina
translatiivi otteeksi otteiksi
abessiivi otteetta otteitta
instruktiivi ottein
komitatiivi otteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]