lujuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lujuus (40)
- esineen kyky vastustaa siihen kohdistuvien voimien pyrkimystä muuttaa esineen muotoa tai rikkoa se
- (kuvaannollisesti) luonteenlujuus, tahdonlujuus, peräänantamattomuus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlujuːs/
- tavutus: lu‧juus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lujuus | lujuudet |
| genetiivi | lujuuden | lujuuksien |
| partitiivi | lujuutta | lujuuksia |
| akkusatiivi | lujuus; lujuuden |
lujuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lujuudessa | lujuuksissa |
| elatiivi | lujuudesta | lujuuksista |
| illatiivi | lujuuteen | lujuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lujuudella | lujuuksilla |
| ablatiivi | lujuudelta | lujuuksilta |
| allatiivi | lujuudelle | lujuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lujuutena | lujuuksina |
| translatiivi | lujuudeksi | lujuuksiksi |
| abessiivi | lujuudetta | lujuuksitta |
| instruktiivi | – | lujuuksin |
| komitatiivi | – | lujuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lujuude- | |
| vahva vartalo | lujuute- | |
| konsonantti- vartalo |
lujuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. esineen kyky vastustaa siihen kohdistuvien voimien pyrkimystä
|
|