lujaa
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
luja
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luja
Adverbi[muokkaa]
lujaa
- kovaäänisesti, kuuluvasti, kovaa
- Siellä huudettiin todella lujaa.
- voimakkaasti, lujasti, vahvasti, kovasti, kovaa
- Siellä lyötiin toisia todella lujaa.
- Pidä lujaa kiinni!
- nopeasti, kovaa
- Auto ajoi lujaa.
- Lujaa lentänyt pallo törmäsi seinään.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlujɑː/, ['lu.jɑ̝ː]
- tavutus: lu‧jaa
Etymologia[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- mennä lujaa = onnistua, menestyä, sujua hyvin
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lujaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 686 Substantiivista adverbiksi: selin, peräkanaa, sikana. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.