lorahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lorahtaminen (38)
- teonnimi verbistä lorahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lorahtaminen | lorahtamiset |
| genetiivi | lorahtamisen | lorahtamisten lorahtamisien |
| partitiivi | lorahtamista | lorahtamisia |
| akkusatiivi | lorahtaminen; lorahtamisen |
lorahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lorahtamisessa | lorahtamisissa |
| elatiivi | lorahtamisesta | lorahtamisista |
| illatiivi | lorahtamiseen | lorahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lorahtamisella | lorahtamisilla |
| ablatiivi | lorahtamiselta | lorahtamisilta |
| allatiivi | lorahtamiselle | lorahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lorahtamisena (lorahtamisna) |
lorahtamisina |
| translatiivi | lorahtamiseksi | lorahtamisiksi |
| abessiivi | lorahtamisetta | lorahtamisitta |
| instruktiivi | – | lorahtamisin |
| komitatiivi | – | lorahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lorahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lorahtamis- | |