lorahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lorahdus (39)

  1. lorahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlorɑhdus/
  • tavutus: lo‧rah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lorahdus lorahdukset
genetiivi lorahduksen lorahdusten
lorahduksien
partitiivi lorahdusta lorahduksia
akkusatiivi lorahdus;
lorahduksen
lorahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lorahduksessa lorahduksissa
elatiivi lorahduksesta lorahduksista
illatiivi lorahdukseen lorahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lorahduksella lorahduksilla
ablatiivi lorahdukselta lorahduksilta
allatiivi lorahdukselle lorahduksille
muut sijamuodot
essiivi lorahduksena lorahduksina
translatiivi lorahdukseksi lorahduksiksi
abessiivi lorahduksetta lorahduksitta
instruktiivi lorahduksin
komitatiivi lorahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lorahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lorahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä lorahtaa (lorahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]