loppuminen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loppuminen
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä loppua
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
loppuminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä loppua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loppuminen | loppumiset |
| genetiivi | loppumisen | loppumisten loppumisien |
| partitiivi | loppumista | loppumisia |
| akkusatiivi | loppuminen; loppumisen |
loppumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loppumisessa | loppumisissa |
| elatiivi | loppumisesta | loppumisista |
| illatiivi | loppumiseen | loppumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loppumisella | loppumisilla |
| ablatiivi | loppumiselta | loppumisilta |
| allatiivi | loppumiselle | loppumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loppumisena (loppumisna) |
loppumisina |
| translatiivi | loppumiseksi | loppumisiksi |
| abessiivi | loppumisetta | loppumisitta |
| instruktiivi | – | loppumisin |
| komitatiivi | – | loppumisine- + omistusliite |