loppuminen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loppuminen
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä loppua
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
loppuminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä loppua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | loppuminen | loppumiset |
genetiivi | loppumisen | loppumisten loppumisien |
partitiivi | loppumista | loppumisia |
akkusatiivi | loppuminen; loppumisen |
loppumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | loppumisessa | loppumisissa |
elatiivi | loppumisesta | loppumisista |
illatiivi | loppumiseen | loppumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | loppumisella | loppumisilla |
ablatiivi | loppumiselta | loppumisilta |
allatiivi | loppumiselle | loppumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | loppumisena (loppumisna) |
loppumisina |
translatiivi | loppumiseksi | loppumisiksi |
abessiivi | loppumisetta | loppumisitta |
instruktiivi | – | loppumisin |
komitatiivi | – | loppumisine- + omistusliite |