lirutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lirutus (39)

  1. liruttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlirut̪us/
  • tavutus: li‧ru‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lirutus lirutukset
genetiivi lirutuksen lirutusten
lirutuksien
partitiivi lirutusta lirutuksia
akkusatiivi lirutus;
lirutuksen
lirutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lirutuksessa lirutuksissa
elatiivi lirutuksesta lirutuksista
illatiivi lirutukseen lirutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lirutuksella lirutuksilla
ablatiivi lirutukselta lirutuksilta
allatiivi lirutukselle lirutuksille
muut sijamuodot
essiivi lirutuksena lirutuksina
translatiivi lirutukseksi lirutuksiksi
abessiivi lirutuksetta lirutuksitta
instruktiivi lirutuksin
komitatiivi lirutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lirutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lirutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä liruttaa (lirut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lirutus Kielitoimiston sanakirjassa