liruttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
liruttaminen (38)
- teonnimi verbistä liruttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liruttaminen | liruttamiset |
| genetiivi | liruttamisen | liruttamisten liruttamisien |
| partitiivi | liruttamista | liruttamisia |
| akkusatiivi | liruttaminen; liruttamisen |
liruttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liruttamisessa | liruttamisissa |
| elatiivi | liruttamisesta | liruttamisista |
| illatiivi | liruttamiseen | liruttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liruttamisella | liruttamisilla |
| ablatiivi | liruttamiselta | liruttamisilta |
| allatiivi | liruttamiselle | liruttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liruttamisena (liruttamisna) |
liruttamisina |
| translatiivi | liruttamiseksi | liruttamisiksi |
| abessiivi | liruttamisetta | liruttamisitta |
| instruktiivi | – | liruttamisin |
| komitatiivi | – | liruttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liruttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
liruttamis- | |