liikenneruuhka
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]liikenneruuhka (10)
- tilanne, jossa tiellä on sen kapasiteettiin nähden liikaa autoja, jolloin autojen ajonopeus hidastuu; yleensä ei liikennetukos
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈliːkenːeˌruːhkɑ/
Tavutus
[muokkaa]- tavutus: lii‧ken‧ne‧ruuh‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liikenneruuhka | liikenneruuhkat |
| genetiivi | liikenneruuhkan | liikenneruuhkien (liikenneruuhkain) |
| partitiivi | liikenneruuhkaa | liikenneruuhkia |
| akkusatiivi | liikenneruuhka; liikenneruuhkan |
liikenneruuhkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liikenneruuhkassa | liikenneruuhkissa |
| elatiivi | liikenneruuhkasta | liikenneruuhkista |
| illatiivi | liikenneruuhkaan | liikenneruuhkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liikenneruuhkalla | liikenneruuhkilla |
| ablatiivi | liikenneruuhkalta | liikenneruuhkilta |
| allatiivi | liikenneruuhkalle | liikenneruuhkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liikenneruuhkana | liikenneruuhkina |
| translatiivi | liikenneruuhkaksi | liikenneruuhkiksi |
| abessiivi | liikenneruuhkatta | liikenneruuhkitta |
| instruktiivi | – | liikenneruuhkin |
| komitatiivi | – | liikenneruuhkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liikenneruuhka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. tilanne, jossa tiellä on sen kapasiteettiin nähden liikaa autoja, jolloin autojen ajonopeus hidastuu.
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- liikenneruuhka Kielitoimiston sanakirjassa