lepuutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lepuutus (39)

  1. lepuuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlepuːt̪us/
  • tavutus: le‧puu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lepuutus lepuutukset
genetiivi lepuutuksen lepuutusten
lepuutuksien
partitiivi lepuutusta lepuutuksia
akkusatiivi lepuutus;
lepuutuksen
lepuutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lepuutuksessa lepuutuksissa
elatiivi lepuutuksesta lepuutuksista
illatiivi lepuutukseen lepuutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lepuutuksella lepuutuksilla
ablatiivi lepuutukselta lepuutuksilta
allatiivi lepuutukselle lepuutuksille
muut sijamuodot
essiivi lepuutuksena lepuutuksina
translatiivi lepuutukseksi lepuutuksiksi
abessiivi lepuutuksetta lepuutuksitta
instruktiivi lepuutuksin
komitatiivi lepuutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lepuutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lepuutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä lepuuttaa (lepuut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]