leija
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]leija (9)
- muovinen, paperinen tai kankainen lennokki, jota lennätetään tuulisella säällä pitkän narun päässä
- (geometria) nelikulmio, jonka viereiset sivut ovat yhtä pitkät ja jonka kaksi muuta sivua ovat myös keskenään yhtä pitkät
- (slangia) leveilijä
- (slangia) pieru
- Hän heitti leijat olohuoneessa.
- päästää leijoja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlei̯jɑ/, [ˈleijːɑ]
- tavutus: lei‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leija | leijat |
| genetiivi | leijan | leijojen (leijain) |
| partitiivi | leijaa | leijoja |
| akkusatiivi | leija; leijan |
leijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leijassa | leijoissa |
| elatiivi | leijasta | leijoista |
| illatiivi | leijaan | leijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leijalla | leijoilla |
| ablatiivi | leijalta | leijoilta |
| allatiivi | leijalle | leijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leijana | leijoina |
| translatiivi | leijaksi | leijoiksi |
| abessiivi | leijatta | leijoitta |
| instruktiivi | – | leijoin |
| komitatiivi | – | leijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. lennokki
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: leijailla
Aiheesta muualla
[muokkaa]- leija Kielitoimiston sanakirjassa