kite

Englanti

Substantiivi

kite (monikko kites)

1. haarahaukka, liittohaukka (erit. Milvinae ja Elaninae)
2. leija

Verbi

kite

1. nousta, leijalla kuten leija; liikkua tai saada liikkumaan tuulen mukana

   The wind kited us toward shore.

2. (erit. tietokonepeleissä) väistellä iskuja asettamatta itseään vaaraan

Kroatia

Substantiivi

kite

1. monikon nominatiivimuoto sanasta kita
2. yksikön genetiivimuoto sanasta kita
3. monikon akkusatiivimuoto sanasta kita

Substantiivi

kite

1. yksikön vokatiivimuoto sanasta kit

Verbi

kite

1. monikon 3. persoonan preesens verbistä kititi

Tokelau

Verbi

kite

1. katsoa