lato

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Lato Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Lato
Lato

Substantiivi[muokkaa]

lato (1-F) (monikko ladot)

  1. rakennus, jossa säilytetään eläinten rehuksi tarkoitettuja heiniä
    Latoja on maaseudulla, peltojen läheisyydessä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑt̪o/
  • tavutus: la‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lato ladot
genetiivi ladon latojen
partitiivi latoa latoja
akkusatiivi lato;
ladon
ladot
sisäpaikallissijat
inessiivi ladossa ladoissa
elatiivi ladosta ladoista
illatiivi latoon latoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ladolla ladoilla
ablatiivi ladolta ladoilta
allatiivi ladolle ladoille
muut sijamuodot
essiivi latona latoina
translatiivi ladoksi ladoiksi
abessiivi ladotta ladoitta
instruktiivi ladoin
komitatiivi latoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lado-
vahva vartalo lato-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

heinälato, latomeri, latotanssit, riihilato

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lato Kielitoimiston sanakirjassa

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lato m. (monikko lati)

  1. kylki

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lato n.

  1. kesä
  2. vuosi (laskettaessa vuosia)

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.