lankku

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lankku (1-A) (monikko lankut)

  1. poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoinen sahatavaramitoituksen mukainen puutavara, jonka paksuus on yli 38 mm ja leveys on yli 75 mm
  2. punnerrusasentoa muistuttava asento, jossa pysytellään kyynärvarsien varassa vatsalihakset jännitettyinä
  3. (puhekieltä, musiikki) umpipuinen sähkökitara, lankkukitara

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈlɑŋkːu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lankku lankut
genetiivi lankun lankkujen
partitiivi lankkua lankkuja
akkusatiivi lankku; lankun lankut
sisäpaikallissijat
inessiivi lankussa lankuissa
elatiivi lankusta lankuista
illatiivi lankkuun lankkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lankulla lankuilla
ablatiivi lankulta lankuilta
allatiivi lankulle lankuille
muut sijamuodot
essiivi lankkuna lankkuina
translatiivi lankuksi lankuiksi
abessiivi lankutta lankuitta
instruktiivi lankuin
komitatiivi lankkuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

juoksulankku, kansilankku, kylkilankku, lankkuaita, lankkuasento, lankkueriste, lankkueste, lankkuhaaste, lankkuhiihto, lankkuhylly, lankkukylki, lankkulattia, lankkumaalari, lankkuovi, lankkuparketti, lankkupihvi, lankkupöytä, lankkusaha, lankkuseinä, lankkuseinämä, lankunpätkä, lattialankku, poikkilankku, ponnistuslankku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lankku Kielitoimiston sanakirjassa