planka

Ruotsi

Substantiivi

planka (1) (yks. määr. plankan [luo], mon. epämäär. plankor [luo], mon. määr. plankorna [luo])

1. lankku

Liittyvät sanat

• bräda

Verbi

planka (1)

1. erottaa laudoituksella
2. livahtaa sisään ilman lippua
3. plagioida

Taivutus

Taivutus – planka
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	plankar [luo]	plankas
imperfekti	plankade	plankades
supiini	plankat	plankats
imperatiivi	planka	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: planka
• passiivin infinitiivi: plankas
• aktiivin part. prees: plankande [luo]
• passiivin part. prees: plankandes
• part. perf.: yl. plankad, n. plankat, määr./mon. plankade