laita

Suomi

Substantiivi

laita (9-F)

1. kylki tai sen yläreuna

   Vesi valui yli ammeen laidan.

   Matti halusi puheenvuoron ja kilautti lusikalla juomalasin laitaan.

2. reuna: esineen tai muun kohteen äärimmäisenä sijaitseva kohta

   Kävelimme pitkin laitaa pellon metsänpuoleiseen päähän.

   Sinun puoleisesta laidasta peitto on kapea, sanoi hölmöläinen muijalleen.

3. laatu, tila

   Matti tutkaili tautinsa laitaa pitkään ennen kuin uskaltautui lääkärille.

4. (yhdyssanan osana, politiikka) jokin, joka sijoittuu poliittisesti ääriajattelun ja parlamentaarisen toiminnan välimaastoon

   laitavasemmisto, laitaoikeisto

5. (urheilu) pelikentän kumpi tahansa sivusta
6. (urheilu, slangia, harvinainen) kenttäpelaaja, jonka pelipaikka ei ole kentän keskellä vaan sivustalla: laitahyökkääjä, laitalinkki, laitamies, laitapakki

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑit̪ɑ/

Käännökset

1. reuna; kohteen kauimmas ulottuva kohta

englanti: edge ranska: bord m., côté m., bordure f., (sivun) marge f.

unkari: oldal, perem, szél

Liittyvät sanat

• laatu
• laide
• laitama
• laitamaa

Johdokset

• adjektiivit: laidallinen, laitimmainen
• substantiivit: laituri ’laitahyökkääjä’
• verbit: laidoittaa

Yhdyssanat

asianlaita, laita-alkoholisti, laita-avaus, laitaesto, laitahyökkääjä, laitakatu, laitakaupunki, laitakukka, laitamies, laitaoikeisto, laitapuoli, laitataklaus, laitatuuli, laitavasemmisto, perälaita, sisälaita, sängynlaita, takalaita, tienlaita, ulkolaita, äärilaita

Idiomit

• Mies yli laidan!
  1. vaarailmoitus, jota käytetään jonkun pudottua alukselta veteen

Aiheesta muualla

• laita Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

laita

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä laittaa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä laittaa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä laittaa

Viro

Verbi

laita

1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi sanasta laitma