kvantittuminen
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kvantittuminen (38)
- teonnimi verbistä kvantittua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kvantittuminen | kvantittumiset |
| genetiivi | kvantittumisen | kvantittumisten kvantittumisien |
| partitiivi | kvantittumista | kvantittumisia |
| akkusatiivi | kvantittuminen; kvantittumisen |
kvantittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kvantittumisessa | kvantittumisissa |
| elatiivi | kvantittumisesta | kvantittumisista |
| illatiivi | kvantittumiseen | kvantittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kvantittumisella | kvantittumisilla |
| ablatiivi | kvantittumiselta | kvantittumisilta |
| allatiivi | kvantittumiselle | kvantittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kvantittumisena (kvantittumisna) |
kvantittumisina |
| translatiivi | kvantittumiseksi | kvantittumisiksi |
| abessiivi | kvantittumisetta | kvantittumisitta |
| instruktiivi | – | kvantittumisin |
| komitatiivi | – | kvantittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kvantittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kvantittumis- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kvantittuminen Tieteen termipankissa