kuullotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuullotus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuːlːot̪us/
- tavutus: kuul‧lo‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuullotus | kuullotukset |
| genetiivi | kuullotuksen | kuullotusten kuullotuksien |
| partitiivi | kuullotusta | kuullotuksia |
| akkusatiivi | kuullotus; kuullotuksen |
kuullotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuullotuksessa | kuullotuksissa |
| elatiivi | kuullotuksesta | kuullotuksista |
| illatiivi | kuullotukseen | kuullotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuullotuksella | kuullotuksilla |
| ablatiivi | kuullotukselta | kuullotuksilta |
| allatiivi | kuullotukselle | kuullotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuullotuksena | kuullotuksina |
| translatiivi | kuullotukseksi | kuullotuksiksi |
| abessiivi | kuullotuksetta | kuullotuksitta |
| instruktiivi | – | kuullotuksin |
| komitatiivi | – | kuullotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuullotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuullotus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kuullottaa (kuullot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kuullottaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuullotus Kielitoimiston sanakirjassa