kuullottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuullottaminen (38)
- teonnimi verbistä kuullottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuullottaminen | kuullottamiset |
| genetiivi | kuullottamisen | kuullottamisten kuullottamisien |
| partitiivi | kuullottamista | kuullottamisia |
| akkusatiivi | kuullottaminen; kuullottamisen |
kuullottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuullottamisessa | kuullottamisissa |
| elatiivi | kuullottamisesta | kuullottamisista |
| illatiivi | kuullottamiseen | kuullottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuullottamisella | kuullottamisilla |
| ablatiivi | kuullottamiselta | kuullottamisilta |
| allatiivi | kuullottamiselle | kuullottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuullottamisena (kuullottamisna) |
kuullottamisina |
| translatiivi | kuullottamiseksi | kuullottamisiksi |
| abessiivi | kuullottamisetta | kuullottamisitta |
| instruktiivi | – | kuullottamisin |
| komitatiivi | – | kuullottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuullottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuullottamis- | |