kutyymi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kutyymi (6)
- tapa, käytänne
- Halonen perusteli viime vuonna Ilta-Sanomille kunniamerkkien myöntämistä kyseenalaisille tahoille sillä, että käytäntö on osa ”kutyymiä”. (talouselama.fi)
- kauppatapa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkut̪yːmi/
- tavutus: ku‧tyy‧mi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kutyymi | kutyymit |
| genetiivi | kutyymin | kutyymien kutyymeiden kutyymeitten (kutyymein) |
| partitiivi | kutyymia, kutyymiä | kutyymeita, kutyymeitä kutyymeja, kutyymejä |
| akkusatiivi | kutyymi; kutyymin | kutyymit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kutyymissa, kutyymissä | kutyymeissa, kutyymeissä |
| elatiivi | kutyymista, kutyymistä | kutyymeista, kutyymeistä |
| illatiivi | kutyymiin | kutyymeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kutyymilla, kutyymillä | kutyymeilla, kutyymeillä |
| ablatiivi | kutyymilta, kutyymiltä | kutyymeilta, kutyymeiltä |
| allatiivi | kutyymille | kutyymeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kutyymina, kutyyminä | kutyymeina, kutyymeinä |
| translatiivi | kutyymiksi | kutyymeiksi |
| abessiivi | kutyymitta, kutyymittä | kutyymeitta, kutyymeittä |
| instruktiivi | – | kutyymein |
| komitatiivi | – | kutyymeine- + omistusliite |
Etymologia
[muokkaa]ranskan kielestä, coutume