kupoli
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kupoli (6)
- (arkkitehtuuri) pyöreiden, monikulmaisten tai neliömäisten tilojen kupumainen katto
- (slangia) pää
- Kylläpä otti kupoliin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈku.po.li/
- tavutus: ku‧po‧li
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kupoli | kupolit |
| genetiivi | kupolin | kupolien kupoleiden kupoleitten |
| partitiivi | kupolia | kupoleita kupoleja |
| akkusatiivi | kupoli; kupolin |
kupolit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kupolissa | kupoleissa |
| elatiivi | kupolista | kupoleista |
| illatiivi | kupoliin | kupoleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kupolilla | kupoleilla |
| ablatiivi | kupolilta | kupoleilta |
| allatiivi | kupolille | kupoleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kupolina | kupoleina |
| translatiivi | kupoliksi | kupoleiksi |
| abessiivi | kupolitta | kupoleitta |
| instruktiivi | – | kupolein |
| komitatiivi | – | kupoleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kupoli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi << italia[1]
Käännökset
[muokkaa]2. slangi
|
Ks. pää |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Kroatia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kùpoli
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.