kuositus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuositus (39)

  1. kuosittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuo̯sit̪us/
  • tavutus: kuo‧si‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuositus kuositukset
genetiivi kuosituksen kuositusten
kuosituksien
partitiivi kuositusta kuosituksia
akkusatiivi kuositus;
kuosituksen
kuositukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuosituksessa kuosituksissa
elatiivi kuosituksesta kuosituksista
illatiivi kuositukseen kuosituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuosituksella kuosituksilla
ablatiivi kuositukselta kuosituksilta
allatiivi kuositukselle kuosituksille
muut sijamuodot
essiivi kuosituksena kuosituksina
translatiivi kuositukseksi kuosituksiksi
abessiivi kuosituksetta kuosituksitta
instruktiivi kuosituksin
komitatiivi kuosituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuositukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuositus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kuosittaa (kuosit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]