kummi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Kummi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kummi (5)[1]

  1. lapsen kasteen todistaja, joka on valittu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta ja huolehtimaan osaltaan tämän hengellisestä kasvatuksesta. Kummeja on yleensä kaksi.
    lapsen kummit
  2. henkilö, joka jollakin tavalla on ottanut huolehtiakseen vieraasta lapsesta
    SOS-lapsikylän kummit
  3. (murteellinen) kumi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkumːi/
  • tavutus: kum‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummi kummit
genetiivi kummin kummien
(kummein)
partitiivi kummia kummeja
akkusatiivi kummi;
kummin
kummit
sisäpaikallissijat
inessiivi kummissa kummeissa
elatiivi kummista kummeista
illatiivi kummiin kummeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummilla kummeilla
ablatiivi kummilta kummeilta
allatiivi kummille kummeille
muut sijamuodot
essiivi kummina kummeina
translatiivi kummiksi kummeiksi
abessiivi kummitta kummeitta
instruktiivi kummein
komitatiivi kummeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kummi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

keskiaikainen ruotsalainen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kummilahja, kummilapsi, kummilusikka, kumminlahja, kummiperhe, kummipoika, kummisetä, kummityttö, kummitytär, kummitäti, kummivanhempi, seurakuntakummi, sylikummi

Idiomit[muokkaa]

  • [sukulaisen [sukulaisen...]] kummin kaima
    1. leikkimielinen ilmaus puhuttaessa jostakusta etäisestä sukulaisesta
      Kuulin kihlauksesta serkun vaimon kummin kaimalta.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kummi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).