kummi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kummi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kummi

Substantiivi[muokkaa]

kummi (5)[1]

  1. lapsen kasteen todistaja, joka on valittu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta ja huolehtimaan osaltaan tämän hengellisestä kasvatuksesta; kummeja on yleensä kaksi, joista toinen on perinteisesti ollut sylikummi
    lapsen kummit
  2. henkilö, joka jollakin tavalla on ottanut huolehtiakseen vieraasta lapsesta
    SOS-lapsikylän kummit
  3. (murteellinen) kumi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkumːi/
  • tavutus: kum‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummi kummit
genetiivi kummin kummien
(kummein)
partitiivi kummia kummeja
akkusatiivi kummi;
kummin
kummit
sisäpaikallissijat
inessiivi kummissa kummeissa
elatiivi kummista kummeista
illatiivi kummiin kummeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummilla kummeilla
ablatiivi kummilta kummeilta
allatiivi kummille kummeille
muut sijamuodot
essiivi kummina kummeina
translatiivi kummiksi kummeiksi
abessiivi kummitta kummeitta
instruktiivi kummein
komitatiivi kummeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kummi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • keskiaikainen ruotsalainen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kummilahja, kummilapsi, kummilusikka, kumminlahja, kummiperhe, kummipoika, kummisetä, kummityttö, kummitytär, kummitäti, kummivanhempi, seurakuntakummi, sylikummi

Idiomit[muokkaa]

  • kummin kaima
    1. (leikkimielinen) kuka tahansa hyvin etäinen sukulainen tai tuttava
      Kuulin kihlauksesta serkun vaimon kummin kaimalta.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kummi Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kummi

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kumm
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kumm
  3. (taivutusmuoto) yksikön lyhyt illatiivi sanasta kumm

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).