kummastuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kummastuminen (38)
- kummiinsa joutuminen, kummastuneeksi tuleminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kummastuminen | kummastumiset |
| genetiivi | kummastumisen | kummastumisten kummastumisien |
| partitiivi | kummastumista | kummastumisia |
| akkusatiivi | kummastuminen; kummastumisen |
kummastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummastumisessa | kummastumisissa |
| elatiivi | kummastumisesta | kummastumisista |
| illatiivi | kummastumiseen | kummastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummastumisella | kummastumisilla |
| ablatiivi | kummastumiselta | kummastumisilta |
| allatiivi | kummastumiselle | kummastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kummastumisena (kummastumisna) |
kummastumisina |
| translatiivi | kummastumiseksi | kummastumisiksi |
| abessiivi | kummastumisetta | kummastumisitta |
| instruktiivi | – | kummastumisin |
| komitatiivi | – | kummastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kummastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kummastumis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä kummastua