kumma
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kumma (10) (komparatiivi kummempi, superlatiivi kummin) (taivutus[luo])
- outo, erikoinen
- Olipa kumma juttu!
- Mikä kumma tuo on?
- käytetään kysymyssanan kanssa esittämään ihmetystä; ihme
- Miksi kummassa hän niin teki?
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkumːɑ/
- tavutus: kum‧ma
Käännökset[muokkaa]
2. kysymyssanan kanssa
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kummallinen
- adverbit: kummasti
- substantiivit: kummajainen, kummitus, kummuus
- verbit: kummastua, kummastella, kummeksua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kumma Kielitoimiston sanakirjassa