kummastelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kummastelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkumːɑsˌt̪elu/
- tavutus: kum‧mas‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kummastelu | kummastelut |
| genetiivi | kummastelun | kummastelujen kummasteluiden kummasteluitten |
| partitiivi | kummastelua | kummasteluita kummasteluja |
| akkusatiivi | kummastelu; kummastelun |
kummastelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummastelussa | kummasteluissa |
| elatiivi | kummastelusta | kummasteluista |
| illatiivi | kummasteluun | kummasteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummastelulla | kummasteluilla |
| ablatiivi | kummastelulta | kummasteluilta |
| allatiivi | kummastelulle | kummasteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kummasteluna | kummasteluina |
| translatiivi | kummasteluksi | kummasteluiksi |
| abessiivi | kummastelutta | kummasteluitta |
| instruktiivi | – | kummasteluin |
| komitatiivi | – | kummasteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kummastelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kummastella (vokaalivartalo kummastele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. kummasteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kummastelu Kielitoimiston sanakirjassa