kummasteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kummasteleminen (38)
- teonnimi verbistä kummastella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kummasteleminen | kummastelemiset |
| genetiivi | kummastelemisen | kummastelemisten kummastelemisien |
| partitiivi | kummastelemista | kummastelemisia |
| akkusatiivi | kummasteleminen; kummastelemisen |
kummastelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummastelemisessa | kummastelemisissa |
| elatiivi | kummastelemisesta | kummastelemisista |
| illatiivi | kummastelemiseen | kummastelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummastelemisella | kummastelemisilla |
| ablatiivi | kummastelemiselta | kummastelemisilta |
| allatiivi | kummastelemiselle | kummastelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kummastelemisena (kummastelemisna) |
kummastelemisina |
| translatiivi | kummastelemiseksi | kummastelemisiksi |
| abessiivi | kummastelemisetta | kummastelemisitta |
| instruktiivi | – | kummastelemisin |
| komitatiivi | – | kummastelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kummastelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kummastelemis- | |