kulti
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkult̪i/
- tavutus: kul‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulti | kultit |
| genetiivi | kultin | kultien (kultein) |
| partitiivi | kultia | kulteja |
| akkusatiivi | kulti; kultin |
kultit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kultissa | kulteissa |
| elatiivi | kultista | kulteista |
| illatiivi | kultiin | kulteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kultilla | kulteilla |
| ablatiivi | kultilta | kulteilta |
| allatiivi | kultille | kulteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kultina | kulteina |
| translatiivi | kultiksi | kulteiksi |
| abessiivi | kultitta | kulteitta |
| instruktiivi | – | kultein |
| komitatiivi | – | kulteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kulti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kulti Kielitoimiston sanakirjassa
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kulti
- (taivutusmuoto) partiivi sanasta kult
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5