kukaan

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kukaan
(kenkään)
(kutkaan)
ketkään
genetiivi (kunkaan)
kenenkään
(kuidenkaan)
(kuittenkaan)
keidenkään
keittenkään
partitiivi (kutakaan)
ketään
(kuitakaan)
keitäkään
akkusatiivi
sisäpaikallissijat
inessiivi (kussakaan)
kenessäkään
(kuissakaan)
keissäkään
elatiivi (kustakaan)
kenestäkään
(kuistakaan)
keistäkään
illatiivi (kuhunkaan)
keneenkään
kehenkään
(kuihinkaan)
keihinkään
ulkopaikallissijat
adessiivi (kullakaan)
kenelläkään
kelläkään
kellään
(kuillakaan)
keilläkään
keillään
ablatiivi (kultakaan)
keneltäkään
keltäkään
keltään
(kuiltakaan)
keiltäkään
allatiivi (kullekaan)
kenellekään
kellekään
(kuillekaan)
keillekään
muut
essiivi (kunakaan)
kenenäkään
(kuinakaan)
keinäkään
translatiivi (kuksikaan)
keneksikään
(kuiksikaan)
keiksikään
abessiivi
instruktiivi
komitatiivi

kukaan

  1. (indefiniittinen, kysymyslauseessa) ylipäätään joku (viittaa aina ihmiseen); vahvistavana ilmauksena jos-sanan kanssa
    Tietääkö kukaan, missä se on?
    Matti jos kukaan sen tietää.
  2. (indefiniittinen, kieltoverbin kanssa) ei yksikään (viittaa aina ihmiseen)
    Kukaan ei tiedä sitä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkukɑːn/
  • tavutus: ku‧kaan

Huomautukset[muokkaa]

  • Taivutusmuodot ovat korvaantuneet rinnakkaisen kenkään-pronominin muodoilla (kts. taulukko). Perusmuotoa kenkään käytetään kuitenkin enää erittäin harvoin.
  • Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja; instruktiivia käytetään nykykielessä ainoastaan adverbina:
kuinkaan (monikon instruktiivi)
kulloinkaan (yksikön temporaali)
kuitenkaan (monikon kausatiivi)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kukaan Kielitoimiston sanakirjassa