kromitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kromitus (39)

  1. kromittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkromit̪us/
  • tavutus: kro‧mi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kromitus kromitukset
genetiivi kromituksen kromitusten
kromituksien
partitiivi kromitusta kromituksia
akkusatiivi kromitus;
kromituksen
kromitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kromituksessa kromituksissa
elatiivi kromituksesta kromituksista
illatiivi kromitukseen kromituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kromituksella kromituksilla
ablatiivi kromitukselta kromituksilta
allatiivi kromitukselle kromituksille
muut sijamuodot
essiivi kromituksena kromituksina
translatiivi kromitukseksi kromituksiksi
abessiivi kromituksetta kromituksitta
instruktiivi kromituksin
komitatiivi kromituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kromitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kromitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kromittaa (kromit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]