kromitus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kromitus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkromit̪us/
- tavutus: kro‧mi‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kromitus | kromitukset |
genetiivi | kromituksen | kromitusten kromituksien |
partitiivi | kromitusta | kromituksia |
akkusatiivi | kromitus; kromituksen |
kromitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kromituksessa | kromituksissa |
elatiivi | kromituksesta | kromituksista |
illatiivi | kromitukseen | kromituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kromituksella | kromituksilla |
ablatiivi | kromitukselta | kromituksilta |
allatiivi | kromitukselle | kromituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kromituksena | kromituksina |
translatiivi | kromitukseksi | kromituksiksi |
abessiivi | kromituksetta | kromituksitta |
instruktiivi | – | kromituksin |
komitatiivi | – | kromituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kromitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kromitus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kromittaa (kromit- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kromittaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kromitus Kielitoimiston sanakirjassa