kompleksi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kompleksi (5)
- kokonaisuus, jossa on erillisiä itsenäisiä osia
- (kemia) heikoilla, ei-kovalenttisilla sidoksilla toisiinsa liittyneiden molekyylien tai ionien ryhmä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kompleksi | kompleksit |
| genetiivi | kompleksin | kompleksien |
| partitiivi | kompleksia | komplekseja |
| akkusatiivi | kompleksi; kompleksin |
kompleksit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kompleksissa | komplekseissa |
| elatiivi | kompleksista | komplekseista |
| illatiivi | kompleksiin | komplekseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kompleksilla | komplekseilla |
| ablatiivi | kompleksilta | komplekseilta |
| allatiivi | kompleksille | komplekseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kompleksina | komplekseina |
| translatiivi | kompleksiksi | komplekseiksi |
| abessiivi | kompleksitta | komplekseitta |
| instruktiivi | – | kompleksein |
| komitatiivi | – | komplekseine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kompleksikas, kompleksinen
Yhdyssanat[muokkaa]
alemmuuskompleksi, kompleksiluku, oidipuskompleksi, rakennuskompleksi