kolahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kolahtaminen (38)
- teonnimi verbistä kolahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolahtaminen | kolahtamiset |
| genetiivi | kolahtamisen | kolahtamisten kolahtamisien |
| partitiivi | kolahtamista | kolahtamisia |
| akkusatiivi | kolahtaminen; kolahtamisen |
kolahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolahtamisessa | kolahtamisissa |
| elatiivi | kolahtamisesta | kolahtamisista |
| illatiivi | kolahtamiseen | kolahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolahtamisella | kolahtamisilla |
| ablatiivi | kolahtamiselta | kolahtamisilta |
| allatiivi | kolahtamiselle | kolahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolahtamisena (kolahtamisna) |
kolahtamisina |
| translatiivi | kolahtamiseksi | kolahtamisiksi |
| abessiivi | kolahtamisetta | kolahtamisitta |
| instruktiivi | – | kolahtamisin |
| komitatiivi | – | kolahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolahtamis- | |